Itsenäisen Suomen lippukeskustelu 1917-20

Helmikuun vallankumous vuonna 1917 merkitsi Venäjällä valtaa pitävän keisarillisen hallinnon loppua. Vallankumouksen tuulet puhalsivat myös suuriruhtinaskuntaan, missä tapahtunutta juhlittiin laajasti sekä vasemmiston että kansallismielisten kesken. Sortokausien aikana pannaan joutuneet leijonaliput kaivettiin nyt esille. Mutta vaikka helmikuun vallankumous toi mukanaan lupaavan alun, itsenäistymisen tie Suomessa ei ollut suoraviivainen eikä helppo. Alkuperäinen yhteishenki ja yhtenäisyys, joka oli hallinnut kansan keskuudessa vallankumouksen jälkeen, alkoi nopeasti murtua. Kiista itsenäisen Suomen lipusta jäi nopeasti toissijaiseksi kun erimielisyydet Suomen tulevaisuudesta siirtyivät pois rauhanomaisista keinoista.

1. Vuoden 1917 lippukomitea

Suomen itsenäisyysjulistuksen ollessa vielä tekeillä, senaatti päätti 04.12.1917 asettaa lippukomitean valmistamaan ehdotusta Suomen kansallis- ja sotalipuksi. Komitea koostui kauppaneuvos Lars Krogiuksesta, arkkitehti Eliel Saarisesta ja fil. tri. U.T. Sireliuksesta. Valtiolipuksi komitea päätyi ehdottamaan punaista leijonalippua ja kauppalipuksi yksinkertaisempaa punakeltaista ristilippua. Jotta kauppalippu erottuisi merellä Tanskan lipusta, komitea lisäsi yhdeksän valkoista ruusua ylempään sisänurkkaan. [lähde]

Komitea perusteli esitystään seuraavanlaisesti:

» Valtiolipuksi on komitea heraldiikkaan nojaten ehdottanut kokonaan karmiinisinoberipunaista vaatetta, jonka keskellä on tankoa vastaan kääntyvä Suomen vaakunan leijona kullankeltaisin ja valkoisin värein.

Leijonalippu ei kuitenkaan vaikean tekotapansa vuoksi sovi kauppalipuksi, koska on välttämätöntä merenkulussa, että lippu on siksi yksinkertainen, että sen voi laivassa valmistaa, jos se on myrskyssä repeytynyt tai ehkä kokonaan turmeltunut.

Merenkulku- ja kauppalipuksi on komitea sentähden, omaksuen Skandinavian maitten ristilippumuodon ehdottanut lipun, jonka pohjaväri olisi punainen ja risti keltainen. Mutta jotta se selvästi eroaisi Tanskan kauppalipusta ja eräästä kansainvälisestä signaalilipusta, ehdottaa komitea, että Suomen kauppalippuun, joka olisi punainen, keltaisen pystyristin neljän suorakaiteeseen jakama vaate, tangonpuoleiseen ylimmäiseen suorakaiteeseen pantaisiin Suomen vaakunan yhdeksän vaikosta ruusua.

Sekä valtio- että kauppalipun mittasuhteet on ehdotettu samoiksi: leveys seitsemäntoista yksikkömittaa ja pituus kaksikymmentäkuusi yksikkömittaa. »

2. Ensimmäinen lakiesitys

Komitean ehdotusta käsiteltiin senaatissa 21.12.1917. Leijonalippu päätettiin hyväksyä, mutta kauppalippu muutettiin Senaattori Alexander Freyn ehdotuksen mukaisesti. Valkoiset ruusut poistettiin ja keltaristi reunustettiin sinisellä ja valkoisella raidalla. Kauppalipun ja leijonalipun mitat olisivat edelleen 26x17 yksikköä. Kauppalipun suorakulmioiden korkeus olisi 6,5 yksikköä ja sisempien leveys 8 sekä ulompien 14. Keltaisen ristin leveys olisi 2,5, sinisen 0,4 ja valkoisen 0,35. [lähde]

Hallitus perusteli lakiehdotustaan:

» Asiasta Senaatissa käsiteltäessä on johduttu sellaiseen tulokseen, että Eduskunnan hyväksyttäväksi esitetään: että edellämainittu komitean ehdottama n. s. leijonalippu säädetään erikoiseksi Suomen valtiolipuksi, jonka käyttämisestä hallitus antaa tarkempia määräyksiä; että merenkulku- ja kauppalipuksi määrätään kummankin edellämainitun väriyhdistelmän kannattajain mielipiteitten tukema ristilippu, jonka punaisella pohjalla on sinivalkoisen raidan reunustama kullankeltainen pystyristi. Näin muodostettu lippu on muitten maitten lipuista selvästi eroava, Suomen kansalle rakkaaksi käyneet vaakunavärit soinnukkaasti yhdistävä lippu. » [lähde]

Senaatissa esitettiin myös muita vaihtoehtoja kauppalipuksi. Senaattori Louhivuori ehdotti kauppalipuksi siniristiä valkoisella taustalla, jossa leijonavaakuna sijoitettaisiin ylempään sisänurkkaan. Senaattori Pehkonen vuorostaan olisi muuttanut komitean ehdotusta vaihtamalla ruusujen taustan siniseksi. [Kajanti 1983:430]

3. Ulkoasiainvaliokunnan väliaikainen lippu

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta otti senaatin esityksen käsittelyyn, mutta valiokunta ei päässyt ratkaisuun lain hyväksymisestä. Leijonalipusta oltiin montaa mieltä ja etenkin kauppalippua pidettiin huonona. Sen sijaan valiokunta päätti 26.01.1918 suosittaa kilpailua johon kutsuttaisiin taitelijoita suunnittelemaan lippuluonnoksia. Valiokunta päätti lisäksi esittää että siihen asti kunnes uudesta lipusta on päätetty, tuli väliaikaisena lippuna käyttää kaksiraitaista sinivalkoista lippua.

» Suomen lippuna kuluvan vuoden toukokuun 1 päivään asti on käytettävä sinivalkoinen vaate, jonka pituus on 26 yksikkömittaa ja leveys 17 yksikkömittaa ja joka on kokoonpantu kahdesta samankokoisesta suorakaiteen muotoisesta kankaasta, sininen ylempänä, valkoinen alempana". [lähde]

Valiokunnan väliaikainen lippu ei kuitenkaan koskaan ollut laajemmassa käytössä ja kilpailuakaan ei järjestetty. Sisällissodan taistelut alkoivat seuraavina päivinä ja lippuasian käsittely eduskunnassa pysähtyi. Siirryttyään Vaasaan sodan ajaksi, senaatti päätti 27.02.1918 kuitenkin hyväksyä alkuperäisen lakiesityksen jolloin leijonalippu ja Freyn ehdottama kauppalippu saivat virallisen aseman valkoisessa Suomessa [lähde].

4. Eduskunnan lippukeskustelu sisällissodan jälkeen

Sisällissodan päättymisen jälkeen lippukysymys nousi jälleen keskustelun keskiöön eduskunnassa. Punakeltaisten ja sinivalkoisten värien välillä käytävä keskustelu jatkui, mutta sodan tuomat jännitteet kasvattivat kiistan voimakkuutta entisestään. Aiemmin punakeltaisia värejä oli vastustettu niiden skandinavistisen luonteen vuoksi, mutta nyt nuorsuomalaiset, maalaisliittolaiset ja suojeluskuntalaiset vastustivat punaista väriä myös äskettäisen punakapinan vuoksi. Maalaisliiton perustaja Santeri Alkio sanoi:

» Joka tapauksessa minä panen erittäin merkitystä siihen, että kun me nyt virallisesti vahvistamme ensi kerran Suomen lipun, olisi veristä pilkkaa ottaa Suomen lipuksi punainen silloin kun kerran Suomessa on täytynyt punainen kapina kukistaa valkoisen merkeissä. » [lähde]

Nuorsuomalaisten edustaja Ahmavaara oli samaa mieltä:

» Minun täytyy sanoa, että kun täällä pimeänä aikana, jolloin ryövärivalta vallitsi pääkaupungissa, näki punaista lippua, niin kyllä se vei kaikki sympatiat sen puolelta, ja kun täällä pääsivät ihmiset valtaan ja loppui tuo ryövärivalta ja senaatin katolle kohotettiin punainen leijonalippu, niin kyllä oli ikävää nähdä sitä. Moni huokaisi, ettei väri muuttunutkaan, vaikka valta tuli jälleen sivistyneiden ihmisten käsiin. » [lähde]

Ruotsalaiset kansanedustajat edelleen kuitenkin seisoivat leijonalipun ja punakeltaisen ristilipun takana. Punakaartin punaliput eivät heidän mielissään olleet tahranneet Ruotsin vallan aikaisia värejä ja pohjoismainen yhteys oli nuorelle Suomelle elintärkeä. Edustaja Schybergson vastasi punaista väriä vastustaville:

» En sano mitään niille, jotka ovat aina pitäneet kiinni sinisestä ja valkoisesta. Se on, kuten jäsen Hedberg sanoi, makuasia, josta ei voi kiistellä. Minusta tuntuu kuitenkin oudolta, että niin monet niistä, jotka aiemmin kannattivat punaista väriä, ovat nyt hylänneet sen viime kuukausien tapahtumien seurauksena. Ne saattoivat olla kuinka kauheita tahansa, mutta se ei tarkoita, että punaisesta väristä pitää luopua. Voimme pitää sen, ja nähdä sen kauniina. Jos kuitenkin haluamme tulla täysin valkoisiksi ja viattomiksi ja värittömiksi, meidän on poistettava punainen matto, jolla istumme, ja sitten meidän on mentävä vielä pidemmälle, niin että esimerkiksi vakuutusyhtiö Kullervo muuttaa nimensä niin, ettei se muistuta Kullervo Manneria. » [lähde]

4.1. Estlanderin ehdotus kauppalipuksi

Edustaja Ernst Estlander puolusti leijonalippua ja ehdotti kauppalipuksi joko Senaattori Pehkosen ehdotusta ennen sisällissotaa,
tai versiota jossa ylänurkkaan tulisi sinivalkoiset kentät.

» Puolestani olen sitä mielipidettä, että n. s. leijonalippu, jossa on Suomen valkoinen ja värit, punainen ja keltainen, on säilytettävä valtiolippuna, koska se on jo vakiintunut vapaustaistelussamme aina vuodesta 1905 siihen saakka kun tämä lippu äsken nostettiin Viaporin harjalle. Puollan sitä myöskin sotalipuksi.

Mitä kauppalippuun tulee, ehdotan, että siihenkin otettaisiin vaakunavärit perusväreiksi. Nämä värit on jo otettu käytäntöön merenkulkulipussa ja soveltuvatkin siihen erittäin hyvin. Kuitenkin voisi niiden lisäksi myöskin valkoista ja sinistä ottaa jollain tavoin yhdistettyinä tähän lippuun, esimerkiksi sen ylempään, etupuoliseen kulmaan. Tällöin voisi ajatella sinistä alaa, jossa olisi vaakunassa esiintyvät 9 valkoista ruusua. Mutta voisi myöskin jakaa alan aivan yksinkertaisesti siniseen ja valkoiseen, mikä menettely ehkä olisi parempikin, koska tähtimäisille merkeille lipun alassa yleensä annetaan erikoinen merkitys, niitä kun käytetään ilmaisemaan valtioliittoon kuuluvien liittovaltioiden lukua. » [lähde]

4.2. Kompromissiehdotuksia

Kompromissina heräsi ajatus siniristilipusta valkoisella pohjalla, johon punaiset ja keltaiset värit sijoitettaisiin jollain tavoin sisempään ylänurkkaan. Edustaja Kokko ehdotti suorakulmaisia kenttiä, jossa keltainen olisi ylimpänä ja punainen alimpana. Edustaja Ingman puolestaan esitti että värit olisi asetettava päinvastoin. K. J. Ståhlberg kritisoi suunnitelmia nurkan väreistä epäsymmetrisinä, ja ehdotti että keltainen ja punainen tulisi sen sijaan sijoittaa siniristin ympärille kuin "rantuina". Keskustelu jatkui perustuslakivaliokunnassa, jossa yhdyttiin ajatukseen siniristilipusta punakeltaisella sisemmällä ylänurkalla. Valiokunta loi luonnostelman lipusta jossa oli kapea sininen risti ja ylänurkaan oli asetettu punakeltaiset kolmiot samana tapaan kuin Ruotsi-Norjan unionilipussa. [Kajanti 1983: 433]

4.3. Gallen-Kallelan kannanotto

Valiokunta päätti pyytää Akseli Gallen-Kallelaa suunnittelemaan lippuluonnosta käyttäen valiokunnan kolmiomallia pohjana. Gallen-Kallela oli tähän aikaan yleisesikunnassa töissä piirustuskonttorin päällikkönä suunnittelemassa univormuja, mitaleita ja joukko-osastojen lippuja puolustuslaitokselle. Hän kuitenkin piti valiokunnan sunnitelmaa "aivan hirveänä" ja kieltäytyi ottamasta vastaan kyseistä tehtävää. Gallen-Kallelan mielestä lipussa tuli käyttää vaakunan punakeltaisia värejä ja oli piirtänyt jo keväällä 1918 kaksi luonnosta jossa punakeltaiset kaksoisristit asetettaisiin valkoiselle taustalle.

5. Siniristilippu 1918, 1920 ja 1978

Gallen-Kallelan kieltäytyessä tehtävästä, hänen alaisensa Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen päätyivät suunnittelemaan lippuluonnokset. Snellman ja Tuukkanen eivät myöskään pitäneet valiokunnan pyyntöä onnistuneena. Risti oli heidän mielestään liian kapea, valittu sininen väri liian haalea ja ylänurkan punakeltaiset olivat 'räikeässä ristiriidassa' sinivalkoisten värien kanssa. Sen sijaan he päättivät ehdottaa valiokunnalle että kauppalippu olisi puhtaan sinivalkoinen ja valtiolippuun sekä sotalippuun punakeltaiset värit asetettaisiin leijonavaakunan muodossa ristin keskelle. [lähde]

Perustuslakivaliokunta hyväksyi Snellmanin ja Tuukkasen luonnokset ja laati lakitekstin perusteluineen:

» Valiokunta ei ole voinut yhtyä Hallituksen esityksessä olevaan ehdotukseen, jonka mukaan Suomen lipun perusväreiksi tulisivat Suomen vaakunan värit, punainen ja. keltainen. Valkoista, ja sinistä on laajoissa osissa maata jo pitkät ajat pidetty kansallisväreinä. Siniseltä väriltä ei meillä myöskään puutu historiallisia juuria. Niinpä se on useitten maakuntavaakunain perusväri, ja eräissä niistä se esiintyy yhdistyneenä valkoiseen. Valkoisen merkeissä on punainen hirmuvalta äsken kukistettu ja Suomen vapaus saavutettu. Valiokunta on sentähden päättänyt Suomen lipun perusväreiksi ehdottaa valkoista ja sinistä. » [lähde]

Valiokunnan ehdotus hyväksyttiin eduskunnassa 25.05.1918 ja laki Suomen lipusta vahvistettiin 29.05.1918. Lipun vaakunamalli tarkentui kun Eric O. W. Ehdströmin vaakunaesitys vahvistettiin 17.11.1919. Myöhemmin 12.02.1920 eduskunnan n.k. Sinettikomitea muutti lipun vaakunan muotoa poistamalla vaakunan päältä kruunun sillä se ei koettu enää tasavaltalaiselle Suomelle sopivaksi. Samoin vaakunan kilven muotoa muutettiin nelikulmaisemmaksi jotta se olisi helpompi sommitella ristin keskelle.

Vuonna 1978 Suomen lippu sai tämänpäiväisen muotonsa. Lipun määritelmä tarkistettiin ja päivitettiin värien osalta uusien kansainvälisten standardien mukaisesti. Samalla vaakunaa muutettiin jälleen kerran. Kilvestä poistettiin pohjaan jäänyt pieni kieleke ja leijona päivitettiin Olof Erikssonin vuonna 1970 piirtämään yksinkertaistettuun malliin.

6. Muita ehdotuksia vuosilta 1917-19

Samaan aikaan kun lipusta väiteltiin eduskunnassa, käytiin lehdistössä myös asian tiimoilta vilkasta keskustelua. Lippuehdotuksia oli taas tarjolla sekä yksityishenkilöiltä, lehdiltä että erinäisiltä seuroilta. Mielipiteet jakautuivat edelleen punakeltaisten ja sinivalkoisten värien, leijonalipun ja ristilipun kannattajiin.

6.1. Insinööri Nybergin ehdotus

Insinööri Hugo Nyberg Joensuusta lähetti 09.12.1917 lippukomitean Uuno Sireliukselle ehdotuksen Suomen lipuksi. Kauppalippu tuli ympäröidä joka reunalta valkoisella reunuksella. Postilippuun tulisi postitorvi sopivaan kohtaan ja tullilippuun merkuriuksen sauva. [Kajanti 1983: 420]

6.2. Helsingin suomalaisen seuran ehdotus

Helsingin suomalainen seura antoi eduskunnalle 15.12.1917 ehdotuksen Suomen lipuksi. [Kajanti 1983: 418]

6.3. Varatuomari Jänteen ehdotus

Varatuomari K. Jänteen ehdotus tammikuulta 1918. [Kajanti 1983: 423]

6.4. Brummerin & Vikstedtin kauppaliput

Muotoilijat Arttu Brummer-Korvenkontio ja Toivo Vikstedt lähettivät senaatille tammikuussa 1918 neljä ehdotusta kauppalipuksi.
Valtiolipuksi he suosittelivat lippukomitean ehdottamaa leijonalippua.

» Taiteilijoitten kannattamina jättivät koristetateilijat Arttu Brummer-Korvenkontio ja Toivo Vikstedt toukokuun 8. päivä senaattiin 3 eri lippuehdotelmaa. Kahdessa niistä on keltainen risti kuvattu punaiselle pohjalle reunustaen toisessa ehdotelmassa ristiä mustaa ja toisessa ehdotelmassa valkea juova. Jälkimmäiseen on liitetty vaihtoehdotus punainen pohja, jolla keltainen risti reunustaen sitä punainen ja valkoinen juova. Näistä kauppaipuista on merilippu muovailtu skandinavialaiseen tapaan viiriksi. Postilipussa on valkoinen postitorvi kuvattu vasempaan yläruutuun. Kolmas lippuehdotelma on Ranskan trikolorin tapaan jaettu kolmeen pystysuoraan yhtä suureen väripintaan, lipputangosta lukien punainen, valkoinen ja keltainen. Merilippuun on sijoitettu valkean keskelle Suomen vaakuna ja postilippuun punainen postitorvi. Kaikilla ehdotelmilla on yhteinen kansaillis- eli valtiolippu nimittäin valkoisten ruusujen ympäröimä keltainen leijona punaisella pohjalla. » [lähde]

6.5. Suomen laivapäällystöliiton kauppalippuja

Laivapäällystöliitto kävi aktiivista keskustelua Suomen lipusta - etenkin kauppalipusta - vuosina 1917-18. Suomen merenkulun aikakausilehdessä 12/1917 oli painettu liittohallinnon kirjelmä merenkuluntarkastajalle asiasta:

» Suomen Laivapäällystöliiton hallinto on merenkuluntarkastajalle vapaaherra Gustaf Wredelle lähettänyt seuraavan kirjelmän: Koska Suomen riippumattomuusjulistuksen johdosta on odotettavissa oman kauppalipun käytäntöön ottaminen uskaltaa Suomen Laivapäällystöliiton hallitus pyytää että Te, Herra Parooni, asiaa ratkaistaessa asianomaisille esittäisitte mainitun liiton Turun paikallisyhdistyksen mielipiteen tulevasta kauppalipustamme, jota mielipidettä kannattaa runsaslukuisesti edustettu aktiivisessa meripalveluksessa oleva laivapäällystö.
(...)
Sellainen lippu, jossa olisi punaisella pohjalla keltainen risti kapean sinisen nauhan ympäröimänä — sommittelultaan siis Norjan kauppalipun kaltainen — on herättänyt suurta mielenkiintoa. Tämä lippu myöskin liittyisi Skandinavian maiden lippuihin — ja sitä kai useimmat toivovat —ja sininen nauha tekisi että se helposti voitaisiin eroittaa Tanskan lipusta. Kannattajia on myöskin lipulla, jossa on punaisella pohjalla keltainen risti, mutta koska keltaväri vaalenee, voitaisiin se sekoittaa Tanskan lippuun. Viimemainitusta syystä kernaimmin yhtyisimme kannattamaan lippua, jossa on tuo kapea sininen nauha. » [lähde]

Lehdessä 1/1918 mainitaan:

» Lippukysymys oli käsiteltävänä joulukuun 14 p:nä Ahvenanmaalla asuvien Suomen Laivapäällystöliiton jäsenten kokouksessa, jossa päätettiin lausua toivomuksena, että Suomella tasavaltana pitäisi olla ainoastaan yksi lippu, jonka muodostaisi keltainen risti punaisella pohjalla sekä keltaisen ristin sisässä kapea punainen risti.Suomen Laivapäällystöliiton Viipurin paikallisyhdistyksen kokouksessa joulukuun 20 p:nä hyväksyttiin yksimielisesti paikkakunnan Laivapäällystöyhdistyksen ehdotus kauppalipuksi, jonka ehdotuksen mukaan lipussa olisi valkoisella pohjalla sininen risti sekä ylemmässä sisäneliössä yhdeksän sinistä tähteä.

Muuan Koivistolla asuva merikapteeni ehdottaa kansallis- ja kauppalipuksi lip-pua, jonka muodostaisi viisi sinistä ja neljä valkoista vaakasuoraa raitaa, siten järjestettynä, että molemmat äärimmäiset olisivat sinisiä. Ylemmässä sisäkulmassa olisi punaisella pohjalla kahdeksan keltaista tähteä. Erään kuopiolaisen mielestä lippukysymys saisi paraimman ratkaisunsa, jos lipussa olisi keltaisella pohjalla sininen risti.

Muitakin ehdotuksia on tehty, kuten punainen risti keltaisella pohjalla ja valkoinen risti sinisellä pohjalla j. n. e. Suomen Laivapäällystöliiton ylimääräisessä yleisessä kokouksessa joulukuun 29 p:nä yhtyi läsnäolleista enemmistö n. k. lippukomitean laatimaan ehdotukseen kauppalipuksi. [lähde]

Vaasan osastolla oli oma ehdotus kauppalipuksi jota koemielessä liputettiin Vaasassa. Punakeltaisessa ristilipussa oli yläkulmassa sinisella taustalla yhdeksän tähteä. Sanomalehti Vaasa kritisoi 27.04.1918 väriyhdistelmää ja ehdotti vären vaihtamista sinivalkoiseksi ristilipuksi jossa tähtien tausta olisi punainen.

Näinä päivinä on Vaasan kaupungintalon katolla liehunut näytteenä Vaasan laivanpäällikköyhdistyksen lippuehdotus. Se on pääväriltään punainen keltaisella ristillä. Tangonpuoleinen yläkulma on sininen, varustettuna yhdeksällä valkealla tähdellä, jotka kuvaavat Suomen maakuntia. Tätä lippuehdotusta vastaan voi kuitenkin syyllä tehdä sen muistutuksen, että Suomen vaakunassa nämä yhdeksän tähteä ovat punaisella pohjalla, joten valkoiset tähdet sinisellä pohjalla owat heraldisesti väärät. Jos siis ei, syystä kyllä tahdota sellaista lippua, jota voi luulla esim. Tanskan lipuksi, olisi oikeammin tehdä lipun tangonpuoleinen yläkulma punaiseksi valkoisina tähtineen, jolloin muut pinnat tulisivat sinisiksi väri, jota maamme väestön valtava enemmistö toivoo ja on jo pitkät ajat tottunut pitämään kansallisvärinään. Lipun keskiväri, risti, olisi silloin wvlkoinen, joka vaikuttaisi ettei sitä sekoitettaisi Ruotsin lippuun. Tästä olisi myöskin se etu, että lippuun tulisi yksi väri vähemmän. Tässäkin suhteessa täyttäisi tämä lippu ne ehdot, joita kauppalipulta yleensä vaaditaan. Pääväri tulisi siis olemaan sinivalkoinen; ainoastaan tangonpuoleisessa yläneliössä olisi punaisella pohjalla valkoiset tähdet. [lähde]

6.6. Suomen Taiteilijaseuran ehdotus

Suomen Taiteilijaseuran lippukomitean puheenjohtaja Heikki Tandfelt esitti seuran ehdotuksen kauppalipuksi Työmies-lehdessä nro. 14, 16.01.1918. Pääehdotus oli senaatin lippukomitean kauppalipun muunnos, jossa valkoiset ruusut vaihdettiin valkoisiin reunoihin keltaristin ympärille. Vaihtoehtona seura myös esitti puhdasta punakelta-ristilippua.

» Mitä ensinnäkin siniwalkoiseen lippuun tulee, ei allekirjoittanut ole tawannut ainoatakaan taiteilijaa - arkkitehtiä, maalaria, kuwanweistäjää tai koristetaieilijaa - joka olisi sitä kannattanut. Siniwalkoinen on köyhin ja kylmin ajateltawista wäriyhtymistä, mistä tosiasiasta jo on huomauttanut Goethe, ensimmäinen värisointuteorian laatija.

Hallituksen ehdottama siniwalkoinen-punakeltainen kompromissilippu on yleisesti katsottu sangen epäonnistuneeksi. Se ei ole kaunis. Se on korea kuin lastenkamarilippu ja kirjawa kuin sirkusilmoitus. On ylimalkaan mahdotonta edullisesti sowittaa yhteen lippuwäreja sininen, walkoinen, punainen ja keltainen. Sitäwastoin on waltion lippukomitean ehdottama punakeltainen ristilippu, ylemmässä sisäalassa olevine waakunaruusuineen, saanut lukuisasti kannattajia taiteilijain keskuudessa. Ainoastaan siihen ajatellut ruusut ovat herättäneet wastalauseita.

Tämän wuoksi on Taiteilijaseuran lippukomitea omasta puolestaan kannattanut lippua, jossa waakunaruusujen walkea wäri on somistettu kapeaksi reunustaksi keltaisen ristin ympärille. Walkoinen esiintyy siten kieltämättä hywin edullisesti punaisen ja keltaisen wäliwärina. Ja tämä sowitelma on heraldisesti oikea. Mutta kun sitä wastaan saattaa syyllä huomauttaa, että walkeat reunustat, katsottuina pitkän matkan päästä, lisääwät Suomen lipun yhdennäköisyyttä Tanskan lipun kanssa, on myöskin ajateltu, että ne tämän wuoksi woitaisiin jättää pois. Näin ollen saisimme yksinkertaisen ristilipun, jossa olisi waakunamme pääwärit. » [lähde]

6.7. Varatuomari Penkeren ehdotus

Varatuomari J. Penger ehdotti 18.05.1918 kansallis- ja kauppalipuksi valko-sini-keltalippua. Sotalipun pohjaksi tulisi leijonalippu ja kansallislippu sijoitettaisiin ylempään sisänurkkaan. [Kajanti 1983: 420]

6.8. Vapaaherra Wreden lippuehdotus

Luotsi- ja majakkalaitoksen pääjohtaja Gustaf Oskar Axel Wreden ehdotus valtio- ja kauppalipuksi. [Kajanti 1983: 419]

6.9. Eric O. W. Ehströmin luonnos

Työskennellessään vuonna 1919 n.k. sinettikomiteassa, taiteilija Eric O. W. Ehrström luonnosteli eri vaihtoehtoja vaakunan asettelemisesta ristin keskelle, joista yksi oli seuraavanlainen: [Kajanti 1983: 456]